EtusivuTeam TalliProTuntemuksia Kuopiosta
5.8.2013

Tuntemuksia Kuopiosta

Perjantai-ilta, kello 21.00 Vehmersalmen lossi. Juuri nyt alkaa tuntua siltä, että hiljainen haave Kuopion kuninkuusraveihin osallistumisesta on totta. Yöpaikka on paras mahdollinen, enoni luona paikassa jossa olen saanut ensikosketuksen hevosiin. Iltakävelyllä Erkin kanssa ajatukset palaavat lapsuuteen, aikaan mistä innostukseni hevosia kohtaan alkoi. Uskomatonta, tähän on tultu, palaan tänne ravikuninkaan kanssa!

Lauantaiaamu, kello 11.00 Kuopion ravirata. Heti radalle saavuttuamme saan kokea miltä elämä julkkiksen rinnalla tuntuu. Tämä julkkis ei tosin ole kovin innokas vastailemaan toimittajien kysymyksiin, joten vastailen arvon kuninkaan puolesta. Toimittaja iskee myös ensimmäisen kuninkuusmatkan kiihdytyksen aikaan kyselemään tunnelmia. En muista haastattelusta sanaakaan. Erkki tekee kelpo esityksen avausmatkalla ja tuntuma kärkeen säilyy. Nyt alkaa kuninkuuskisan yksi haasteellisimmista osuuksista minulle ja tiimilleni, saada hevonen palautumaan niin, että se voi suorittaa täysipainoisesti myös seuraavan päivän kaksi raastavaa osamatkaa. Erkin koko tiimi tekee parastaan: minä kävelytän, Veijo hieroo, Miia laaseroi ja Kaitsu tarkistaa kengityksen. Kunpa tästä voimien koettelemuksesta selviäisimme ilman uusia vammoja. Nukkumaan mennessä mieli on yllättävän levollinen, kaikki ovat tehneet parhaansa.

Sunnuntaiaamu kello 5.30. Ori on syönyt ja juonut hyvin ja vaikuttaa kaikin puolin virkeältä. Aamutoimien jälkeen hyvillä mielin kohti ravirataa. Siellä ensimmäisenä vastassa on Harri, joka tiedustelee Erkin vointia. Kisan toinen osalähtö ajetaan vielä varoen kengät jalassa. Sitten on meidän aika iskeä. Pikainen palaveri Harrin kanssa tartuttaa minuun toivonkipinän siitä, että kuninkuuden uusiminen voisi olla mahdollista. Nyt vedetään ässät hihasta: kengät riisutaan pois ja ensimmäistä kertaa Erkin perään laitetaan "amerikan kärryt" eli ufo:t. Tuurikin tuntuu kääntyneen, saamme päätösmatkalle huippuradan 2. Kolmen kilometrin matka pitää sisällään toivoa, epätoivoa, hyvää ja huonoa tuuria... ja päättyy ilmiömäiseen kanuunakiriin. Hevonen ja kuski yltävät huippusuoritukseen. Hevosen lähestyessä varikkoporttia Harri hiljentää vayhdin käyntiin ja hyppää kävelemään hevosen viereen. Hän kiittää hevosta taputtamalla ja tuo pieni hetki kertoo paitsi kuskin ja hevosen välisestä luottamuksesta ja kunnioituksesta myös siitä, että kuninkuusseppele on tänäkin vuonna mahdollisesti meidän. Istuessani Erkin kärryille tulevat onnenkyyneleet, hevonen on taas kerran tehnyt mahdottomasta mahdollisen. Samantien tulee tieto: meillä on tuplakuningas! Kiitos Erikasson, kiitos!

Erkin hovipalvelija Bella