EtusivuAsiakaslehtiSumioisen tilalla luotetaan biologisiin säilöntäaineisiin

Sumioisen tilalla luotetaan biologisiin säilöntäaineisiin

Jarkko Sumioinen otti lypsykarjatilallaan Vilomixin biologiset säilöntäaineet käyttöön ensimmäisten joukossa jo kymmenen vuotta sitten.

Sumioisen Kuhmoisissa sijaitseva lypsykarjatila siirtyi isältä pojalle vuonna 2002, jolloin myös rakennettiin ensimmäinen pihatto. Vuonna 2011 tilalla tehtiin remonttia, laajennettiin pihattoa ja hankittiin ensimmäinen lypsyrobotti.

– Nyt kun käytössämme on lypsyrobotti,  on aikaa keskittyä myös jalostukseen. Olemme tehneet yhteistyötä HH Embryon kanssa, ja emäntä on vuoden verran siementänyt itse. Meillä on lehmiä noin 70, joista puolet on ayrshire- ja puolet holstein-rotuisia, Jarkko Sumioinen kertoo.

– Robotilla lypsämme reilut 50 lehmää ja optimitilanne olisi pitää lypsyssä 60 lehmää. Keskituotos on tällä hetkellä hiukan vajaa 9000 kiloa vuodessa, tavoitteemme on 10 000 kiloa vuodessa, Sumioinen lisää.

Säilörehu on lypsykarjatilan tärkein rehu, jonka laatuun voidaan vaikuttaa etenkin oikealla rehun säilönnällä.

– Säilöntäaineet vaikuttavat muun muassa rehun sulavuuteen ja maitotuotokseen. Olemme käyttäneet biologisia rehunsäilöntäaineita jo vuodesta 2004, jolloin ne tulivat Vilomixin valikoimiin. Heti ensimmäisellä kokeilukerralla rehunsäilöntä onnistui hyvin, Sumioinen sanoo.

Vilomixin alue-edustaja Martti Hollon ja Jarkko Sumioisen yhteistyö on jatkunut jo pitkään.
– Sumioisen tila oli aikanaan yksi ensimmäisistä asiakkaistani, joka otti biologiset säilöntäaineet käyttöönsä, Hollo sanoo.
Tilan isäntä pyörittää myös yritystä nimeltä Liekaiha Oy, joka hoitaa muun muassa sakokaivojen tyhjennyksiä ja lietekuljetuksia.

– Minulla on yksi kuljettaja palkattuna, ja hälytyksen tullessa lähden tarvittaessa itsekin hommiin. Kuljetamme myös haketta, vaihtolavoja ja maatalouskoneita. Lisäksi teemme maansiirtotöitä ja ostamme jonkun verran energiapuuta.

Biologiset säilöntäaineet ehkäisevät  homeiden kasvua

Sumioinen kertoo, että nurmirehun säilöntä perustuu sekä rehun happamuuteen että hapettomuuteen, joka estää haitallisten mikrobien kasvun. Biologisten säilöntäaineiden tarkoin valitut bakteerikannat ohjaavat nurmirehun käymistä toivottuun suuntaan.

– Mikrobit käyttävät rehua ravintonaan ja tuottavat samalla maitohappoa.  Aumassa pH laskee vasta, kun mikrobit ovat tehneet työnsä ja tuottaneet rehuun happoa. Maitohappobakteerit vaativat hapettomat olosuhteet, kosteutta ja ravintoa kasvaakseen.

– Silloin kun käytin vielä muurahaishappoa, rehun pintaan saattoi kasvaa hometta, jos rehu oli liian kuivaa. Biologiset säilöntäaineet sen sijaan ehkäisevät homeiden ja hiivojen kasvua sekä tämän myötä myös rehun jälkilämpenemistä. Lisäksi ne ovat perinteisiä edullisempia, eivätkä syövytä koneita. Nykyään ei myöskään tarvitse kuskata suuria määriä säilöntäainetta pellolle, Sumioinen listaa etuja.

Isännän mukaan säilörehun kulutukseen vaikuttaa olennaisesti rehun kosteus. Märkää rehua menee kaksinkertainen määrä kuivaan verrattuna.

– Lehmien ruokinnan kannalta on tärkeää, että rehu on ollut riittävän kauan aumassa, jotta käyminen on ehtinyt loppuun asti, muuten rehu homehtuu päivässä. Normaalin kostea rehu vaatii noin kuukauden käymisen. Mitä kuivempaa rehu on, sitä pidemmän käymisajan se vaatii.

Aurinko on tärkeä tekijä

Säilörehun teossa tärkeintä on, että kelit ovat kohdallaan. Auringonpaistetta tarvitaan, jotta nurmeen ehtii muodostua riittävästi sokeria ennen sen niittämistä.

– Rehu tehdään timoteinurmesta, jossa on hiukan nurminataa joukossa. Kun nurmi on niitetty, se kuljetetaan traktoreilla pelloilta siiloon. Biologiset säilöntäaineet annostellaan sumuttimen kautta, ennen kuin rehu menee silppuriin. Suutin on asennettu kohtaan, josta kaikki rehu menee läpi eli aineet levittyvät hyvin koko rehuerään, Sumioinen sanoo.

Tämän jälkeen kaivinkone survoo rehun tiiviisti aumaan. Tässä vaiheessa rehu ei saa olla liian märkää, mutta ei myöskään liian kuivaa.  

– Kokemus auttaa arvioimaan rehun kosteuden. Kun rehu on käyttövalmis, sen koostumus ja kosteus analysoidaan vielä tarkasti rehuanalyysillä.

Sumioisen mukaan haasteellisinta rehunsäilöntä on silloin,  kun rehun kuiva-ainepitoisuus on alle 20 %, jolloin säilöntäaineiden kapasiteetti ei tahdo riittää.

– Kuivan rehun kanssa biologiset säilöntäaineet taas toimivat varmemmin kuin muurahaishappo.

Auringonpaisteen ja kuivien kelien lisäksi ratkaiseva tekijä onnistuneessa rehunsäilönnässä on se, miten rehu peitetään.

– Levitämme rehun päälle ensin ohuen vakuumimuovin, sen jälkeen varsinaisen muovin, jonka päälle laitamme purua. Seinille laitamme reunamuovit, joiden päälle laitamme vielä hiekkasäkit painoiksi.  Tiiviisti peitetty rehu on kuin kaasupallo, kun se pullistuu käydessään, Sumioinen kuvailee.

 

Teksti: Mirka Sillanpää
Kuvat: Esko Keski-Oja