EtusivuAsiakaslehtiKiikalassa lampaat kasvavat luomurehulla

Kiikalassa lampaat kasvavat luomurehulla

Uus-Jussilan lammastila on kahden sukupolven ja neljän hengen maatilayhtymä Salon Kiikalassa. Luomutilan lampaat ovat texel-rotuisia, uuhia on pyöreästi kuusi sataa. Lampaita ruokitaan pääosin säilörehulla ja laitumella.

Vilomixin alue-edustaja Jarkko Uutela, Hannu Vuoristo sekä Lauri ja Liida Kaivos-oja. Bordercolliet paimentavat taustalla.
Uus-Jussilan luomulammastilalla lampaat astutetaan syyskuun lopulta lähtien, poikimisaika alkaa helmikuun puolella ja jatkuu vappuun asti.

– Karitsat kasvatamme pääosin laitumella, josta ne myös lähtevät teuraaksi. Näin kierros umpeutuu, ja uusi lammasvuosi alkaa siitospässien valinnalla ja uuhien astutusryhmiin jaolla, tilan isäntä Hannu Vuoristo kertoo.

Kun eläinten perusravinto on hyvälaatuista ja ruokinta on kunnossa, käytetään luomulammastaloudessa Vuoriston mukaan suhteellisen vähän lisäravinteita tai lääkkeitä. Ongelmien yllättäessä niiden tarpeellisuus kuitenkin korostuu.

–  Rehun laadusta ei voi tinkiä, ja tuotannon ongelmat voivat yllättää pitkäänkin alalla toimineen. Viime kevättalvella tilan säilörehupaaleissa esiintyi huomattavia laatuongelmia. Ne johtuivat todennäköisesti hauraasta muovista ja hapen pääsystä rehuun, joka pilaantui kevään lämmittäessä paaleja, Vuoristo kertoo.

– Laatuongelma sattui juuri tärkeimpään karitsoimis- ja maidontuotantoaikaan.

Seurauksena oli lampaiden  piilevä alikuntoisuus ja myöhemmin myös karitsojen vastuskyvyn heikkeneminen loisia ja bakteereja kohtaan. Lisäravinteet ja lääkkeet olivat tarpeen, Vuoristo jatkaa.

Apilaa luomulaitumella

Lammastilan hallitsevia tuotantokasveja ovat nurmikasvit. Pääosin pelloilta löytyy valko- ja alsikeapilaa, nurminataa sekä timoteitä sekoituksena. Joka toinen vuosi uusitaan apiloita suorakylvönä nurmen pintaan.

– Säästöt tulevat pitkäaikaisista nurmista ja siitä, että emme käytä apulannoitteita.  Vakiintuneen apiloiden käytön ansiosta olemme rehun ja laidunten kasvatuksessa typen suhteen omavaraisia. Vettä pitäisi taivaalta tulla riittävästi ja tasaisin väliajoin. Pääosin näin yksinkertaisesti toimii lammastalouden rehunkasvatus luomutuotannossa, Vuoristo sanoo.

Luomusäilörehua tuotetaan noin puolella tilan puolentoistasadan hehtaarin nurmialasta, loput jäävät laitumiksi.

– Säilörehun teemme nykyisin omilla koneilla. Paaleja pyöräytellään puolitoistatuhatta, josta riittää myytävää myös hevostalouksille, isäntä kertoo.

Lampaanlihan kysyntä ylittää tarjonnan

Vuoristo on seurannut suomalaisten lammastilojen kehittymistä jo kolmenkymmenenviiden vuoden ajan. Salo-Kiikala-Somero-alueelle syntyi kymmenisen vuotta sitten maatalouden rakennemuutoksen myötä kymmenkunta merkittävää lammastilaa.

– Tilojen läheisyys loi hyvän perustan monenlaiselle yhteistyölle. Aluksi tärkeintä oli kokemusten jakaminen sekä hyvien kantaeläinten hankkiminen uudistuvan eläintalouden pohjaksi. Yhteistyö toi mukanaan myös yhteisiä laitteita, koneyhteistyötä, rehujen sekä tuotantovälineiden ja -tarvikkeiden yhteishankintoja.

– Tänä aikana myös muutama pienteurastamo terästäytyi ja erikoistui alalle. Pienen alueen merkittävä lammasmäärä kiinnosti monia teurastamoja, ja neuvottelut päättyivät sopimustuotantoon alalle erikoistuneen teurastamon kanssa, Vuoristo muistelee.

Lampaanlihan kulutus on kasvanut merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana. Kotimainen lampaanlihan tuotanto ei ole vielä pystynyt vastaamaan lisääntyneeseen tarpeeseen.

– Kulutus on karannut omille luvuilleen, ja tuonti on korvannut aukon kysynnässä. Kotimaisella lampaanlihalla on kuitenkin aina oma paikkansa kuluttajien makumieltymyksissä ja lautasilla, Vuoristo uskoo.

 

Teksti: Mirka Sillanpää
Kuva: Esko Keski-Oja