EtusivuAsiakaslehtiBiologiset rehunsäilöntäaineet

Biologiset rehunsäilöntäaineet - helppo ja turvallinen tapa säilöä

Biologisten rehunsäilöntäaineiden käytöllä saavutetaan useita etuja. Niiden avulla voidaan parantaa rehun syöntiä, ja ne ovat edullisempia käyttää kuin happo. Biologiset säilöntäaineet ovat myös turvallisempia ja helppokäyttöisempiä. Ei olekaan ihme, että niiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt nopeasti myös Suomessa.

Rehunsäilönnässä minkään säilöntäaineen käyttö ei korvaa huolellisia työtapoja. Maata ja lantaa ei saisi joutua rehun joukkoon, ja huolellinen tiivistys sekä siilon peittäminen onkin ensiarvoisen tärkeää.

Heterofermentatiiviset tuottavat maitohapon lisäksi muita käymistuotteita, jotka estävät hiivojen ja homeiden kasvua.

Korjuukoneiden koon kasvaessa on muistettava kiinnittää huomiota myös tiivistyskalustoon. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että tiivistettävä rehukerros ei saisi olla yli 30 senttimetrin paksuinen, ja rehua saisi tuoda siiloon tunnissa korkeintaan kaksi kertaa tiivistystraktorin painon verran.

Kuivan rehun pintakerrokseen, siilon "saumakohtiin" ja "olkapäihin" kannattaa levittää suolaa 1 kg/m2. Rehunteon keskeytyessä siilo olisi hyvä peittää, mutta sitä ei kannata tiivistää uudelleen ennen kuin pintaan on tuotu uusi rehukerros.

Kostealla ja kuivalla rehulla omat haasteensa

Säilönnälliset haasteet ovat varsin erilaisia kostealla ja kuivalla säilörehulla. Kostealla säilörehulla (kuiva-aine alle 30 %) pilaantumisriskin aiheuttavat maaperäiset klostridit ja enterobakteerit, joita tulee rehumassaan maan, lannan ja roiskeveden mukana.

Klostridit ja enterobakteerit aiheuttavat valkuaisen hajoamista ja voihappokäymistä. Maabakteerien kasvu voidaan ehkäistä alentamalla rehun pH mahdollisimman nopeasti riittävän alhaiselle tasolle.

Biologisessa rehunsäilönnässä tämä toteutetaan hyödyntämällä niin sanottuja homofermentatiivisia maitohappobakteereja.

Homofermentatiivisten maitohappobakteerit
toimivat eri pH-alueilla ja laskevat pH:n nopeasti.
Homofermentatiiviset maitohappobakteerit kasvavat nopeasti ja tuottavat maitohappoa, joka on lähes yhtä vahva happo kuin muurahaishappo. Eri bakteerit kasvavat erilaisissa pH-olosuhteissa ja siksi yleensä käytetään useampia erilaisia homofermentatiivisia maitohappobakteerikantoja yhdessä.

Kuivan säilörehun (kuiva-aine yli 30 %) haasteena ovat hiivat ja homeet, joiden itiöt säilyvät alhaisessakin pH-arvossa. Ne pystyvät myös käyttämään maitohappoa ravintonaan, jolloin rehun pH nousee ja olosuhteet muodostuvat suotuisiksi myös muille rehua pilaaville mikrobeille.

Kuivan säilörehun säilönnässä kannattaakin käyttää heterofermentatiivisia maitohappobakteereja, jotka hajottavat osan maitohaposta edelleen muiksi käymistuotteiksi, kuten etikkahapoksi, propionihapoksi, propanoliksi ja propyleeniglykoliksi. Nämä käymistuotteet estävät yhdessä tehokkaasti hiivojen ja homeiden kasvua, minkä ansiosta rehu lämpenee hitaammin ja ravintoainetappiot ovat ruokintavaiheessa pienemmät.

Biologisiin  rehunsäilöntäaineisiin voidaan lisätä myös entsyymipaketti. Entsyymit varmistavat maitohappobakteerien ravinnonsaantia käymisvaiheessa, nopeuttavat mikrobien toimintaa ja vähentävät puristenestettä.

Hyvää rehua bakteerien avulla

Biologiset rehunsäilöntäaineet sopivat kaikenlaisten, myös apila- ja sinimailaspitoisten rehujen säilöntään. Rehujen sokeripitoisuudet riittävät käymiseen, eikä ulkolämpötila ole syyssäilönnässäkään esteenä hyvälle käymiselle.

Ainoa tilanne, jolloin biologisia säilöntäaineita ei suositella käytettäväksi, on sellainen, jossa rehumassa on ollut pellolla useita päiviä sateessa. Tällöin haitalliset mikrobit ovat voineet käyttää lähes kaiken rehun sokerin ja loppu on huuhtoutunut sateen mukana maahan.

Tällaisessa tapauksessa tavoiteltua maitohappokäymistä ei voi syntyä. Rehu on säilöttävä hapoilla ja tavallista suuremmalla annostuksella. Pitkään sateessa maanneesta rehusta ei tosin hapoillakaan saa hyvää rehua.

 

Hyvän rehunsäilönnän muistilista

  • Niitä nurmi D-arvon ollessa yli 680 g/kg ka
  • Älä lannoita liikaa. Nurmi pystyy normaaleissa kasvuolosuhteissa käyttämään typpeä n. 1kg/ha/pv
  • Varmista, että rehunurmi on puhdasta nurmea. Torju rikkakasvit.
  • Niitä nurmi noin 8 cm sänkeen, jolloin rehu jää irti maasta
  • Karhota korjuulaitteelle sopivaan karhoon
  • Tarkista korjuukoneiden säädöt
  • Puhdista siilot kunnolla ennen työn aloittamista
  • Estä mullan pääsy rehuun – oikeat ajolinjat – puhtaat ajoreitit
  • Älä aja rehun päälle likaisilla renkailla
  • Tiivistä rehu joka kuorman jälkeen ohuina kerroksina, traktori tallaa max 30 cm
  • Lyhyt silppu tallaantuu parhaiten, huolehdi teristä
  • Hyvä tiivistäminen parantaa varastokapasiteettia
  • Tiivistämisessä ajokertojen määrä ja pintapaine ratkaisevat, ei ajonopeus
  • Kuiva rehu vaatii enemmän tiivistämistä. Paalit tiukempia ja siilo paremmin tiivistetty
  • Käytä tiivistämiseen painavaa konetta, kapeita renkaita korkeaa ilmanpainetta
  • Tarvittaessa voit levittää suolaa 1kg/m2 siilon tai auman pintaan. Erityisesti kuivalla rehulla tämä parantaa pintakerroksen säilyvyyttä.
  • Peitä auma huolella, painota esim. hiekalla, turpeella, renkailla tai sahanpurulla
  • Estä lintujen ja jyrsijöiden pääsy erityisesti käymisprosessin alkuvaiheissa
  • Käytä rehun irrotukseen rehuleikkuria, joka leikkaa rehun ylhäältä alaspäin
  • Suunnittele siilo tai auma siten että rintaus etenee riittävän nopeasti.
  • Normaalisti rehun sokeripitoisuus riittää aina biologiseen rehun säilöntään. Jos kaadettu rehu on kuitenkin seissyt useita päiviä sateessa ennen korjuuta, voi olla aihetta epäillä rehun sokeripitoisuuden laskeneen alhaiseksi. Käytä silloin muita kuin biologisia säilöntäaineita.
  •  Käytä tiivistämiseen painavaa konetta, kapeita renkaita korkeaa ilmanpainetta
  • Tarvittaessa voit levittää suolaa 1kg/m2 siilon tai auman pintaan. Erityisesti kuivalla rehulla tämä parantaa pintakerroksen säilyvyyttä.
  • Peitä auma huolella, painota esim. hiekalla, turpeella, renkailla tai sahanpurulla
  • Estä lintujen ja jyrsijöiden pääsy erityisesti käymisprosessin alkuvaiheissa
  • Käytä rehun irrotukseen rehuleikkuria, joka leikkaa rehun ylhäältä alaspäin
  • Suunnittele siilo tai auma siten että rintaus etenee riittävän nopeasti.
  • Normaalisti rehun sokeripitoisuus riittää aina biologiseen rehun säilöntään. Jos kaadettu rehu on kuitenkin seissyt useita päiviä sateessa ennen korjuuta, voi olla aihetta epäillä rehun sokeripitoisuuden laskeneen alhaiseksi. Käytä silloin muita kuin biologisia säilöntäaineita.
  • Käytä tiivistämiseen painavaa konetta, kapeita renkaita korkeaa ilmanpainetta
  • Tarvittaessa voit levittää suolaa 1kg/m2 siilon tai auman pintaan. Erityisesti kuivalla rehulla tämä parantaa pintakerroksen säilyvyyttä.
  • Peitä auma huolella, painota esim. hiekalla, turpeella, renkailla tai sahanpurulla
  • Estä lintujen ja jyrsijöiden pääsy erityisesti käymisprosessin alkuvaiheissa
  • Käytä rehun irrotukseen rehuleikkuria, joka leikkaa rehun ylhäältä alaspäin
  • Suunnittele siilo tai auma siten että rintaus etenee riittävän nopeasti
  • Normaalisti rehun sokeripitoisuus riittää aina biologiseen rehun säilöntään. Jos kaadettu rehu on kuitenkin seissyt useita päiviä sateessa ennen korjuuta, voi olla aihetta epäillä rehun sokeripitoisuuden laskeneen alhaiseksi. Käytä silloin muita kuin biologisia säilöntäaineita.

 

Teksti: Heikki Harismaa
Kuva: Agrimarketin kuvapankki